Eka kerta

No niih, edessä reissujen raskain vaihe blogin päivitys. Kauden aloitus ei liene vuoskausiin venynyt näin myöhäiseen kevääseen kuin tänä vuonna kävi. Sumari-sesonki meni ohi ja on ollunna kaikenmoista. No, lopultakin löytyi sopiva rakonen ja kelitkin vaikutivat ennakkoon asiallisilta. Päätin lähteä tutuille kotivesille Kainuuseen. Ensin pari jo melkein perinteistä alkukauden pikkujokea ja tarkoitus oli päättää reissu itselle niin mieluiseen Lentuaan Kuhmossa. Lentuasta on nyt ollaan montaa mieltä mutta minulle se on lapsuuden suurkoski ja käyn sen joka vuosi ainakin kertaalleen kopaisemassa. No nyt olin liikenteessä 21.-24.4 ja eka päivä oli pitkällä kun saavuin Kajaaniin joten käväisin illansuussa isäni kanssa kopaisemassa Kajaaninjokea ihan noin niin kuin, että jossain on muuan heitto saatava nyt heittää. Ja heitettiin. Itse oi'oin järvisiimojani seiskan kepillä eikä kalat ehtineet sillä kopaisulla häiritä.

Kauden eka

Ensimmäisen pikkujoen vuoro oli sunnuntaina 22. päivä ja aloitin kalastuksen kahlailtuani pelipaikoille aamupäivällä. Muutamia munintakierroksella lenteleviä korreja näkyi mutta ei pintovia kaloja. Kalastin pintasiimalla ja koskikorennon nymfeillä. Lunta oli paikoin puoleen reiteen ja keli siksi raskas, ettei siellä viittinyt ihan jokaista spottia lähteä kahtelemaan. Keskitin kalastuksen pienelle hyvin tuntemalleni alueelle. Kalaa tuli lähes aiempien vuosien malliin mutta se oli keski-kooltaan pienempää. Kaikkiaan harjuksia 9 kpl ja kaksi taimenta. Harjukset väliltä n.25 cm-34 ja toinen taimen oli karvan verran yli 40 senttinen ja toinen n.35 senttinen. Yhden harjuksen sain päivän päätteeksi pinturiin nousemaan ja myös haaviin. Kalojen aktiivisuus osui klo 12 ja 16 välille.



Maanantai 23.4 ja keli kuin unelma. Aurinkoa pilvettömältä ja muutama aste lämmintä. Toinen päivä ja toinen pieni joki. Odotukset korkealla, toiveissa saada tällä reissulla 40 senttiä harjuksen kohdalla puhki. Jokivarteen tultaessa eteen tuli talvinen ongelma, autoa ei saa oikein minnekään asialliseen paikkaan parkkiin. No läheiseen taloon, suoraselkäinen kuuluva; -Päivää  ja saiskos sitä teidän pihaan auton jättää, johonkin sivuun ettei ole haitolla jos tuota jokea tuossa päivän onkii. Tiesinhän minä, että hölmö avaus mutta isäntä jätti verevän emännän ja moottorpyörän keväthuollon. Niin, molemmat seisomaan sijoilleen. Otti kintaat ja nousi raktorin pukille ja alkoi tekemään onkimiehelle tienvarteen parkkipaikkaa. Pienet kiittely-seremoniat ja onkimisturinat ja eikun kalaan. Paikalliset ihmiset eivät ole useinkaan kärttyisiä ja negatiivisesti suhtautuvia jos oma esiintyminen on edes kohtuullisen asiallista ja suoraa. Toisin on jos hieman luikkien toisten rantatonteilla puskissa mennä suhistelee.

Kaunis paikka ja nätti aamupäiväkin mutta kalat todella tiukassa kuin kaivoa olisi onkinut. Aivan kuin edellisenä päivänä, edellisellä joella puolenpäivän jälkeen alkoi vapa vavahdella ja klo 15 mennessä se oli ohi. Saldona keski-kooltaan hieman parempia harjuksia kaikkiaan kuusi kappaletta mutta ainutkaan niistä ei ollut yli 36 sentin. Kalat olivat kyllä virkeitä ja hyväkuntoisia ja osa mätilastissakin kuten edellisenäkin päivänä saadut. No pieniä ne silti olivat koska yhtään neljänkympin ylittäjää ei ollut vielä kummaltakaan joelta tullut.

Kelitiedot seuraavalle päivälle eivät luvanneet hyvää. Suunnitelmissa oli kalastaa päivä Lentualla Kuhmossa ennen palaamista kotiin. Katselin tiistaina aamulla kahvikuppi kourassa ulos ja ulkona tuuli kuin venäläisissä elokuvissa ja satoi melkein vaakassa. Ketutti. No, kaksi ehjää onkipäivää kuitenkin ja ihan kiva kauden aloitus. Nyt aletaan odotella jo kilpakalastuskauden starttia joka itsellä on Vekarajärven maisemissa, Risulammella 19.5 ja loppuun vielä video-kevennys ja jokunen kuva.

Kevättä pukkaa..

Hartsaa..

Tamua..

Joitakin ajatuksia kuin keinokuituisen fantasia sidoksen nakkelua järjenjuoksuni rajavirtaan

Kausi käynnistyi tahmeahkosti maaliskuulla, lyhyellä pistolla Tarvaalan virtaan ja samanlaiseen lyhyeen keikkaan Lentuan koskille. Kelit olivat talviset ja vaikeat mutta halu kalaan ajoi kuitenkin liikkeelle. Reissut sattuivat ajalle ennen sumari-sesonkia. Tarvaalassa oli kontakti kalaankin mutta kauden ensimmäinen solmu antoi myöden ja se siitä. Lentualla keli oli kauhea mutta kun oli sinne asti ajeltu ja päätetty että pilkki-reissuun yhdistetään lyhkäinen perhokalastus-sessiokin, se tehtiin ja yritettiin syytää perhoja tuiskussa ja tuulessa.

Kauden alun perinteiset sumari keikat jäivät tänä keväänä väliin. Kisailut alkoivat Keuruun suunnalta Valkeisen kisalla jossa kalasteltiin venhosta ja kisa meni osaltani puikkoihin. Sain kalaa kaikilta jaksoilta ja olin loppu tuloksissa 5. Sitten kisat jatkuivat Riistaveden Suurella Kangaslammella ja esitys oli surkea. Ekalta jaksolta vene kaverin vetäessä 5 kirjoa, vedin itse yhden ahvenen ja lopuilla jaksoilla olikin sitten hiljaisempaa. Viimeisen jakson lopulla yksi kirjo kyllä seurasi veneen vierelle saakka boobyani kääntyen kuitenkin lopulta pois hymynkare suupielessään. Vielä olisi kalenterissa kolme kisaa jotka käydään joella. Paljon jäi parannettavaa, mikä nyt olisi aika helppoakin Suuren Kangaslammen penkin alle menneen suorituksen jälkeen. Jäljellä ovat Perhonjoen-, Pitkäkosken-, ja Huopanan kosken karsinnat.

No nyt on sitten haettu pojan kanssa vauhtia tuosta lähimmältä järveltä ja olen jokusen kerran käynyt jo siellä siikojakin etsiskelemässä. Särkikaloja ja ahventa on toistaiseksi vain löytynyt, mikä tietysti lupaa hyvää, tulevaa Pitkäkosken karsintaa silmällä pitäen koska siellä on tänä vuonna särkikalatkin kisa-kaloja.

Kilpailemisen ulkopuolella ei tällä tietoa ole tekeillä eikä edes suunnitteilla mitään isompaa kala reissua vaan kalastelut tapahtunee tässä lähivesillä ja ehkä joku pisto Kainuun suuntaan jossain sopivassa välösessä.

Kohti starttia

Kauden aloitukseen taitaa olla vielä aika paljon aikaa jos pakkasmittaria on uskominen. Sidontaahan sitä täytyisi aloitella ja suunnitelmia hioa. Ei mene kauaa kun täytyisi alkaa sommitella ensi kevään karsinta arpajaisiin omaa lipuketta ja sumarikeikka aikatauluja ja kesäloma kuvioita alustavasti työnantajan suuntaan. Alkaa kulkea vähän pilkillä ja joku reissuhan se on jonnekin tehtävä kun lauhtuu ja alkaa jossain pieni sula rakonen olla ennen sumarihommia. Kuluvana vuonna eka keikka oli Nokiselle ja sitten Muurameen. Jokohan tuota tulevana vuonna aloittas hyvissä ajoin Viannankoskelta. No vielä on luettava ne kirjat jotka tulee lukea joka talvi ennen kauden alkua ja ehkä joku uusikin ja haaveilla tulevista reissuista ja onkimisista. Joku siimakin täytyisi tilailla ja yksi vapakin. Sidontatarvike tilannetta on tullutkin jo täydennettyä, tarviis vaan alkaa sitoa niitä tuheroita.

Tulevana vuonna täytyy yrittää kuvailla reissuilla hiukan enemmän ja yrittää nauttia onkimisesta vielä aiempaa enemmän ja useammin kuin menneenä kesänä joka nyt oli omanlaisensa monessakin mielessä. Täytyy myös yrittää saada päivitettyä tätäkin hieman tiuhempaan. Ja oishan tuo kiva jos tulis vaikka joku oikein onnistunut kisasuoritus muutaman muun mukavan kalareissun päälle, että tämmösin ootoksin tulevan kauden kynnyksellä. Lisään tänne ehkä jonkun uuden kuvan jostain uudesta perhosta kun saan sellaisia aikaiseksi ja se voi kyllä mennä ens vuoden puolelle se. Parempaa tulevaa vuotta kaikille.

Kausi loppuliu'ussa ennen uuden alkua

 .

 Perhokalastuksen osalta kausi alkaa olla paketissa, ehkäpä teen vielä jonkun pikaisen reissun aikataulujen ja kelien salliessa kirjolohien ja mahdollisesti siian perässä. Sitten keskityn sydäntalven ajan sitomiseen ja muihin touhuihin. Kausi oli omituinen kelien puolesta ja kalastusta tuli selvästi aiempia kesiä vähemmän ja kisojakin vain yksi. Nyt syksynkin karsinnat ensi kautta varten on osaltani ongittu. Projekti-vene valmistui lopulta hieman aikataulusta myöhässä, tosin en saanut kotijärvelleni venepaikkaakaan tälle vuodelle joten ei sillä ollut kiirettä senkään puolesta. Ensi vuonna sitten katsotaan mille järvelle sen saa hilata jotta pääsee venehommia reenailemaan ja mukuloiden kanssa ongelle ja makkaran paistoon.

Ohessa pari ruutua paatista. Kyseessä oli siis jo eläköitymässä oleva Päijän  

jonka ontelorakenteen väliin oli päässyt vesi. Porailin sen auki ja kuivattelin, hioin, kittailin ja maalailin sekä tein uudet, moottorin tuennat. Ja ihan soiva pelihän tuosta tuli ja varmaan asiansa ajaa.

Sitten epäonnistuneen Havulammen karsinnan jälkeen oli vuorossa muutaman kaverin kanssa sellainen hieman erilainen kalastus viikonloppu jossa pääpaino oli yhdessä ololla ja toki lauantaina ongittiin kahden venekunnan välinen jo lähes legendaarinen ns. kultainen lohi soutu-uistelukilpailu. Muut veti uistinta ja minä perhoja joka  hieman hankalaoitti venekuntamme kilpailua. Olimme tietämättämme johdossa vielä 8 minuuttia ennen kisa-ajan päättymistä mutta toisin kävi ja toinenkin venekunta sai nostettua 7minuuttia ennen loppua toisen kirjolohen veneeseen. Molemmat venekunnat jäivät lauantain kisassa kahteen kalaan ja hävisimme 150g punnituksessa, kappalemäärän olessa molemmilla sama. Itse vastasin venekuntamme molemmista kaloista. Kisa oli hauska ja jännitys säilyi loppuun saakka. Kisaa oli juhlittu jo edellinen ilta ja sama ralli jatkui kilpailupäivän illan. Evolla kisa käytiin ja täytyypä todeta että melkoinen kirjolohi-bordellihan se paikka ainakin viikonloppuisin tuntuu olevan. Omalla kotikylälläkään ei ole lauantaisin niin paljon liikennettä. Kalastus järjestelyt ovat hiukan huonot silloin kun väkeä on paljon. Tahnaukkoa oli rannat täynnä ja aktiivivälinein rannalta tai veneestä kalastavalle jää aika niukalti tilaa. Laitoinkin postia että voisiko alueita rajata esim. että toinen niemisjärvistä olisi pyhitetty ootto-ongintaan ja toinen aktiivivälinein tapahtuvaan kalastukseen. No näitähän voi aina miettiä.  Sauna ja majoitus oli hyvä niin kuin pitää siihen rahaan ollakin. No takkiin tuli kisassa ja voittajat tuumivat että josko revanssia vasta kymmenen vuoden päästä niin saa kauemmin nauttia menestyksestä.  Nähtäväksi jää.

Sitten oli saatu kerättyä voimia ja energiaa kauden vikaan koitokseen, Korpilohella käytävään sm-karsintaan. En ollut aiemmin paikanpäällä käynyt ja kuulopuheiden mukaan paikka kuulosti ihan kivalta. Kelit olivat karut ja olipa välillä jo esillä sekin vaihtoehto että kisa joudutaan perumaan. Näin ei onneksi käynyt, olosuhteet olivat kylmät ja kovat mutta kisaväki oli liikkeellä hyvällä asenteella ja kisat saatiin pidettyä. Saavuin ajoissa paikalle ja keli oli jäätävä. Korpilohen rannat olivat riitteessä ja niitä soudeltiin auki useaan kertaan kisankin aikana. Sain arvonnassa lapun aina niin tuttuun b-ryhmään. Alku ei ollut osaltani vahva mutta pysyin kuitenkin mukana ekan jakson ihan hyvin. Toisella jaksolla ei ollut säkääkään ja poolitkin sattui hiukan hankalasti ekana oli koko kisan ajan hiukan hiljaiempana ollut pooli ja sitten kohtuu hyvä ykkönen johon oli kuitenkin juuri ennen ruokailutaukoa ajautunut riitelautta ja helvetisti irtoheinää ja hyviä heittoja ei oikein saanut heitettyä ja perhot oli joko jäällä tai sitten täynnä heinää. Harmitti koska tiesin että siitä olisi pitänyt pystyä yksi kala kaivamaan.

Toiset kaksi jaksoa kalastettiin Myllysuvannolla jossa oli ollut hiljainen aamu. Kuulin sieltä saadun pari kalaa ja ymmärsin että juuri siitä poolista josta itse kalastuksen siellä aloitin. Vaihdoin suosiolla luonnonväristen(harmaan ja vaalean oliivin) liitsien setin tulille ja pienensin koukkukokoon 14 kun oli ollut niin hiljaista. Jakson alussa näin lähellä pintaa uivan kalan tulevan myötävirtaan ja pääsin heittämään onnistuneesti kalan eteen ja se reagoi perhoille töytäisten niitä ensin varovasti. Pysäytin uiton hetkeksi aloittaen uuden vedon ja tuli tälli ja sain kalan onnistuneesti maihin. Tiesin että olin korjannut selvästi sijoittumistani tällä tärkeällä kalalla. Se oli sen jakson ainoa kala ja jaksovoitto nosti minut lopputuloksissa kuudenneksi. Olin hyvilläni tuloksesta vaikka onkimiseeni en osannut oikein tyytyväinen ollakaan. Jos eivät olleet kisassa poolit aivan tasaisia ei ollut omat esityksetkään. Vaikka olen koko ajan parantanut omaa seisovien vesien kalastusta niin vielä puuttuu sellainen tasaisesti onnistunut kisa. Nytkin hassailin taktisesti jo ekalla jaksolla, no näistä täytyy vaan yrittää ottaa oppia ja korjailla tekemisiään jatkossa. Paikkana Korpilohi oli ihan kiva ja kisat muutenkin sujuivat kitkatta. Tavoitteet tuloksen osalta täyttyivät koska kympin sakkiin oli tavoite , suorituksesta jäi hieman hampaankoloon. 

Tämä on totta , tämä on totta. Mikään ei tätä enää uneksi muuta...

Ensi kauden karsinta-ruletti käynnistyi osaltani syyskarsinnassa Leivonmäen Havulammella joka on oikeastaan istutus-lammikko. Pienimuotoinen kivan oloinen paikka sinällään. En ollut aiemmin paikan päällä käynyt. Karsinta käynnistyi 2.10 lauantai aamuna hyvissä tunnelmissa melkoisen raikkaassa säässä ja sumussa. Sain lapun b-ryhmään ja sain kohtuu rauhassa viritellä setit joissa ei ollut mitään ihmeempää. Seiskan kepukoita joissa yksi kolmoskärkiuppo, slow-inter ja fast-inter siimat..sekä erinäisiä värikkäitä ja mustia sidoksia...tosin tein ratkaisun ettei setissä ollut ainuttakaan liitsiä vaan etupäässä pieniä boobyja. No taisteluparini jolta en pyytänyt lupaa nimen julkaisuun aloitti ennakkoon parhaaksi rankatun poolin kalastuksen vetämällä kolme kalaa ja oli heti selvää että vaikka viereisestä poolista kaveri veti 10 kalaa ekaan 10 minuuttiin niin tiukassa on saadaanko aloittamastamme poolista kymmentä kalaa koko päivänä.

Sain omalla puolituntisella poolista yhden kirjon ja tämä tosiasia löi jo kasvoille kuin märkä sukka. Oma ensimmäinen jakso meni vihkoon ja ekalta jaksolta jumbosija yhdellä kirjolla. Taisteluparini oli myöskin ryhmänsä viimeinen ekan jakson päättyessä. Kalantulo oli muualla reipasta alussa mutta lampi meni yllättävän nopeasti tukkoon. Ekan jakson kokonais saalis oli jotain hieman yli 150 kirjolohta tippuen toiselle jaksolle jo alle  40 kalaan ja laskien vielä hiukan viimeiselle jaksolle.  Toisella jaksolla tein sellaisen pelilikkeen että vaihdoin jo pikkuperhoihin ja sain kaivettua kaksi kirjoa ja olin jakson lopputuloksissa ryhmäni neljäs ja pärjäsin taisteluparillenikin saaliissa mutta viimeiselle jaksolle  asetelmat varsin odotetustikin vaihtuivat ja taisin ottaa taistelupariltani takkiin muistaakseni 3-0. Ja mp:t viimeisellä jaksolla olivat totta. Jaksolla oli kontakti kalaankin joka hypyn jälkeen kuitenkin karkasi.

Taisteluparini on valtakunnan eturivin kilpaperhokalastajia ja oli varsin opettavainen kokemus taas seurata aitiopaikalta hänen kalastustaan, siitä kiitos. Oma suoritus ei ollut omaa tasoa ja meni aika sutimiseksi. Olin lähtenyt selkeästi hakemaan paikkaa kymmenen joukkoon mutta monen tekijän summana koko sessio meni ns. reisille. Oma takki oli aika tyhjä. Pohdin siinä että olinko kalastanut kalojen alta mutta ei sekään oikein tuntunut tilannetta selittävän. Käytössä oli melko pitkälti samoja siimoja ja vastaavanlaisia perhojakin kuin valtaosalla. Tuskin pelkkä käsiala erokaan tulosta selittää. Taktisesti olisi täytynyt pystyä kalastamaan tuloksellisemmin ja sen kyllä oivalsin, olisiko liitsit olleet tässä avain parempaan tulokseen, no tiedä häntä. Yksi karkuutus oli ja ja muutamia tällejä joissa en saanut tartutettua kalaa kiinni mutta nekin olivat melko harvassa. Vaihtelin uittoa ja perhojakin kohtuu taajaan, löytämättä rytmiä ja toimivaa settiä koko aikana. No hieno kisa muuten ja täytyy sanoa että säälilampi ei kyllä ihan nimensä veroiselta omalla kohdalla tuntunut..en saanut edes säälistä. Ensi vuonna uudestaan, uusin kujein. Kärki kisassa oli aika odotettu ja tulokset aika jäätäviä. Muutamien avauspoolien kovat saaliit näkyivät tuloksissa selvästi mutta tekijämiehet erottuivat kohtuu selvästi jokaisella jaksolla saaden keskivertoa enemmän kalaa. Ainakin jäi itselle selvästi kohennettavaa ja monellakin saralla.

Nyt nokka kohti ensiviikkoa jolloin haetaan tuntumaa Evon Niemisjärveltä muutaman kaverin kanssa leikkimielisessä tosissaan käytävässä kisassa. Samalla kerään voimia Viitasaaren Korpilohella käytävään syyskarsintaan joka on sitten parin viikon päästä ja silloin pitäisi pystyä saamaan hieman bebantenia haavoihin joita nyt Havulammella syntyi eli siellä lähdetään hakemaan paikkaa sinne kymmenen sakkiin. En tosin ole sielläkään onkinut että en voi ainakaan paikallistuntemuksella juhlia, täytyy vain toivoa että saisi hyvän alun jotta ei tipahtaisi kelkasta heti lähtöruudussa koska todella kalaisa kisa siitä lienee kuitenkin on tulossa. Ainakin siihen täytyy pystyä että saa kaikilta jaksoilta kaloja.

Mjaahas mitäs sitä on tullu tehtyä ja mitä on suunnitteilla

Aikaa blogin päivityksestä on vierähtänyt. Ongittu on tosi niukasti. Yksi lyhkäinen pisto Luvanreitillä, saaliina joitakin pienehköjä harjuksia. Sitten joku uusien siimojen testailureissu kirjolohien perässä sekä oman poitsun ja siskon poitsujen opastusta kalastuksen pariin. Kesälomaa vietettiin koko perheen voimin matkustellen ja tuli ajeltua kotimaassa noin 3500km. Seuraavassa pieni kuva-kimara raissulta.


Asiantuntevan oloinen kuljettaja..suuntaa retkueen kohti seikkailuja.

Ensin tavataan tuttuja ja asioidaan isossa kyläkaupassa ja hillutaan sen piha-alueelle pystytetyssä tivolissa. Sieltä matka jatkuu Kuninkaan lähteelle jossa nautitaan lapsille mieluisasta caravan-alueesta palveluineen.Keli on kesäisen hiostava. Sitten itse lähteellä alkaa ak:takin kiinnostavaa löytyä. Ei sillä että en viihtyisi vesipuistoissa.

Löytyi itse lähde ja lähteestä kääpiöityneitä puronieriöitä joista onnistuneesti vedin digipokkarilla veden alla otettuja kuvia. ja itse lähde.Kirkasta vettä ja kauniita kaloja eikä paikassakaan mitään vikaa ollut. Sitten oltiin, ei niin kehuttavalla leirintä alueella, olikohan Turengissa ennen kuin päästiin Puuhamaahan ja testailemaan sen vempeleitä..

Sitten ajellaan Ruissaloon jossa yövytään ja aamulla hypätään punaiseen laivaan jolla käydään Tukholman satama-altaassa kääntymässä. Välillä kuullaan pelottavia huhuja liikkeellä olevistä ukkos- ja muista myrskyistä jotka ovat särkeneet mitä missäkin. Meillä meri velloo tyynenä ja mailla matka jatkuu kohti Munapirttiä joka on siis saari Kotkan kupeessa. Jossa odottaa tuttavaperhe ja tietysti meri seikkailuineen.

Piironki parkkiin ja naattimaan.Ja taas jäi ukkosmyräkät taa...kelit suorastaan helli ja itämeri oli tyyni...mikä tietysti hankaloitti savukalojen saantiakin...oli muistaakseni paraillaan 7 verkkoa kerralla pyynnissä..no savuahvenet ja joku kuhakin kuitenkin.Välillä sitten veneiltiin muuten vaan.Käytiin Kaunissaaressakin lohikeitolla ja tietysti kalastusmuseossa.Täysin kalastusta unohtamatta. Paikoin venematkat tuntuivat kestävän ja joitakin ne jopa uuvuttivat. Keli oli todella hiostava.Tarjoilu oli onneksi hyvää ja helpotti helteessä.Nuorimmainen otti rennosti kuin merenkulkija ikään.Kipparointi ei ole kevyttä ja välillä oli tietty ladattava akkuja jotta jaksaa taas.Illalla lasten uinahdettua nautittiin elokuun lämpimistä illoista.Syötiin ja juotiin hyvin, vähän uitiin ja saunottiinkin.Ja katseltiin tietysti auringon laskuun...Sitten oli aika ajella kotiin hieman huoltamaan ja jatkaa sitten Tampereelle jossa tietysti Särkänniemeen ja vähän Ikeaankin.hyppykuva..pullonokka-delfiinistä kun ei ollu kaloja näkösällä.

Sitten oli aika suunnata pienen huoltotauon jälkeen kohti Kainuuta ja käydä hieman mummolakierroksella. Ja olihan siinä parit hautajaisetkin. Veti tunnelman jotenkin matalaksi ja reissusuunnitelmatkin meni hieman jäihin. Kunnes päätettiin jatkaa kainuun merelle ja Manamansaloon. Jossa asetuttiin aivan rantatörmälle nauttimaan maisemista.Ne auringonlaskut...Ja aamut taktiikka palavereineen...sekä mielikuvaharjoitukset..ja onnistuneet suoritukset. Yhdessä tekeminen.

Elämänsulostuttajakin vähän kopaisi...josko..mutta ei. Totesikin että kalastaa yleensä vaan paikoissa joista saa myös kalaa.

Asta oli murjonut aikalailla Manamansaloakin ja oli taas aika vaihtaa maisemaa..ensin yöksi saaren toiselle rannalle ja sitten mantereelle.Vaikka Oulujärvi on matala ja viijatti pystyvä värkki niin käytimme ylityksiin lossia..ja sitten jo isompaa lauttaa matkan jatkuessa Hailuotoon..Hyvää ruokaa, juomaa ja lumoavia auringonlaskujaja seurakin erinomaista...

Merisää : Marjaniemi, heikkoa tuulta ..Vähän jo väsyneitä mutta hyväntuulisia reissulaisia...Porukka kohti Oulua ja siellä piristävät vierailut sukulaisissa ja ystävien luona(kiitos ja terveisiä) ja sitten Kajaaniin vielä sukuloimaan..ja tietysti hieman onkimista opastamaan aloittaville onkimiehille..Ei olleet kirret oikein antautuvaisia meidän pyynnöille..mutta varmasti heitot pojilla piteni ja into kasvoi...en kysynyt voiko serkkupoikien kuvia julkaista, joten jääkööt nyt. Sitten oli  pienen palaverin paikka ja päätettiin että ajellaan jo kotiin jotta ehditään purkaa romppeet ja palautua ennen kuin loma loppuu.

No nyt ollaan jo onnellisesti töissä...ja palattu päiväjärjestykseen. Projekti -vene on viimeistelyjä vailla ja syksyn kalakuvioita hiotaan ankarasti. Ensi sunnuntaina luultavammin Nokiselle. Hakemus kahteen syksyn sm-karsinnoista on vetämässä. Seuran lammelta hain vauhtia uusien siimojen kanssa. Ja muutaman kaverin kanssa on vielä lokakuulla ohjelmassa leikkimielinen , tosissaan käytävä Golden-lax kilpailu jossa kalastetaan veneistä kirjolohta. Odotukset karsintoihin eivät ole kummoiset. Niin vähän on kalastusta alla tälle kesälle ja paikat joihin hain ovat itselle vieraita, eli en ole niissä kummassakaan koskaan kalastanut. Golden-laxin olen päättänyt kilpailijaparini kanssa voittaa ylivoimaisesti.

 Ja jos kelit sallivat olisi tarkoitus kalastaa hieman siikaa vielä projekti-veneellä tuosta kotijärvestä. Jokihommathan alkaa olla kohta paketissa tältä syksyltä. Tiedä sitten ehtisikö käydä jossain missä voisi kopaista vielä harria tai kirreä ennen kuin talvi ottaa niskalenkin. 

No nyt tarkenee

No koskille en ole viitsinyt edes yrittää lähteä koska kelit ja sitä myötä vedet meni niin lämpimiksi. On tullutkin hinkkailtua projekti-venettä.

Paatti nyt on vielä aika vaiheessa mutta tarkoitus olisi vielä tälle kesälle sillä ongelle lähteä. No sitten on tietysti tullut oltua muuten mukuloiden kanssa kohtuu ahkerasti vesillä minkä töiltä on ehtinyt.Toki olen tenhyt retken seuran lammelle jossa kävin pinturoimassa helteisessä kelissä ja sainkin pari kirjoa narautettua pinturiin mutta vaikeita ja passiivisia olivat. Pari yöllistä reissua "salaiselle" lähijärven siika apajallekin olen tehnyt. Heittänyt etupäässä pinturia ja hiukan nymphejäkin, huonolla menestyksellä. Pari aivan pientä siian lirkkiä olen ylös ahventen ja särkien lisäksi saanut.  No on toisaalta kiva odotella vesien jäähtymistä jolloin paikka varmaan pääsee paremmin oikeuksiinsa. Hyönteisten kuoriutuminen on ollut kyllä vilkasta, suursurviaisia ja erilaisia vesiperhosiakin pienempien kaksisiipisten lisäksi. Paikalla on muuan komea haapa. Niin iso ja komea että piti tyveltä oikein kuva tällätä ja rullamitalla ympäryksen siitä noin vyötärön tasalta mittasin ja se oli 270 cm.

Kuva kalapaikalta kodin suuntaan ja isonpuun tyveltä jossa vapa antamassa hieman mittakaavaa. Reissulta palatessa oli jo varsin hämärää ja sain yrittää taltioida ..en piilossa tupakoivaa rantojen asukkia vaan kiiltomatoa vai mikä lienee virallisemmalta nimeltään. No ovela ötökkä kuitenkin.