Tätä kannatti odottaa

No ei jumangekka. Siis Virroilla ns.Kotalan koskiin kuuluvalla Kituskoskella tänään kaverin ja 8 muun kiintiökalastajan kanssa 12 tunnin pvälupa. Hohhoijaa keli ja odotukset olivat liian hyvät.Yhden alamittaisen lisäksi rasvaevällisiä ei juuri näkyny paitti muuan laiha ja isopäinen n45 senttinen istari jonka yksi heppu sai. Säynettä olis ollu tarjolla kohtuu hyvinkin sitä haluaville. Omituista , vesi oli yhä hieman koholla mikä vähän hankaloitti ekakertalaisen koskenlukua. No lopulta selvisi ettei siellä mitään erityistä ole, helvetin epätasaista kivipeltoa koko uoma. Syvempää väylää ei juuri ole joten veden laskiessa se on vähissä kauttaaltaan ja varmaan lämpiää melko lailla rivakasti. Joki on pieni joskin vesi oli vielä hieman koholla mutta paikan voi normaalivedellä kalstaa tarkasti yhdeltä rannalta kahlaamatta. Veden väri oli semmosta nuukan kahvia ja näyvyys siksi kehno. Parkkialue kotineen olivat oikein hyvät, lisäksi paikallinen nuoriso tarjosi ilmaista autourheiluviihdettä takalasittomalla Sierrallaan. Paikka muuten aika kiva, pientä kalaa ei juuri näkynyt eikä isommistakaan ollut havaintoja. Ja se että niitä ei ollut minulla ei kerro paljoakaan mutta ei niitä ollu oikein kellään ja osa poistui kesken lupa-ajan. Ja tulipa vaan jostain mieleen että mitähän ovat ne kalat joiden siimojen katkomisista yms. kalajutut siellä syntyy. Semmoista tolkumpaa säynettä näytti olevan ihan kovassa koskessakin.

Laskin niskalta alas asti ensin kärkiuppoavan ja streemereiden kanssa. Tarjolla oli monenlaista sutia. Ei edes isomman kalan ohilyöntiä tai kyljen välähdystä. Kivien takuset olivat puuronaan salakkaa. Alhaalla on pienempi kosken tapainen olikohan mustakoski vai mikä..kahlata roiskautin(paino sanalla roiskautin) yli ja kalastin tarkasti sitä molemmilta rannoilta..paikka oli etten sanoisi haastava(kännykkä yhä kuivumassa)korkean veden ja majavankaatojen takia joita oli myös pohjassa aika rutosti, osa irti kokonaan osa osittain.Rannoilla on pystyssä useita tukkipuun kokoluokkaa olevia puoliksi poikkisyötyjä runkoja odottamassa seuraavia kovia tuulia.

No solakoita salakoita tarttui streemerinkin koukkuihin välillä kyljistä. No sitten pikkuperhoilla ronkin ja larvastelin ja oli välillä pinturitkin tulilla..alhaalta ylös...mutta mitä sitä. Oli toki tiedossa että istari paikka mutta jotenkin tuntui että toukokuun kuorma oli ongittu ja jäljellä olevat olivat jossain suvannolla helleaaltoa paossa tai jotain. No heitto ja uitto varmasti taas kehittyi ja kelihän helli ulkoilijaa ja seurakin oli hyvää. Makkaroita en uhkailuista huolimatta paistanut enkä siten kuvaillutkaan. Tympeää tämmönen että reissut ovat hiukan kortilla ja sitten nekin vähäiset menee heittoharjoitteluksi. Josko sitä nyt vaikka seuraavaksi joku seisovan veden reissu vaikkapa siian perässä.

Jaa jaa ja olishan tässä pitänyt ehtiä..

Niin. Kalastamaan ei nyt ole sitten ehtinyt. On kyllä ollut vähän väliä mielessä mutta kaikenlaista estettä on ilmaantunut. Kaiholla olen seuraillut kilpailutouhujen pyrähtämistä täyteen vauhtiin ja haaveillut onkireissuista. Kituskoskilla olisi viikon päästä tarkoitus pyörähtää. En ole aiemmin siellä onkinutkaan. Istaripaikkahan se, kuten tällä suunnalla tahtooo paikat olla. Kuvien ja huhujen mukaan hieno paikka eikä pitäisi olla enää tulvassakaan. Tärkeintä on tietysti päästä hyvässä seurassa hieman onkimaan ja vielä jos sattuisi hyvät kelit ja niin aina vaan paranee. Tahtoo vain näille alkukauden harvoille reissuille kertyä semmosta turhaa kiirettä ja huiskamista puol'väkisellä eikä siitä varsinaisesta onkimisesta tahdo oikein tulla mitään eikä oikein kalojakaan. Makkaranpaistoksi menee ja heittoharjoitteluksi.

Seuran talkootkin jäi taas ikävästi välistä, vaikka niihin olin tänä vuonna suunnitellut osallistuvani. Noo täytyy käydä jossain välissä kokeilemassa miten virkeitä kaloja ovat lampeemme kantaneet. Muutenkin täytyisi ehtiä seisoville vesille joku ilta hieman lirkkimään. Kyllä on reissut olleet nyt vähissä, kovin on mennyt kotihommilla koko kevät. Sitomaankaan ei muka ole oikein ehtinyt, kiireellä nyt muutamia kötöstyksiä ennen ensi viikonlopun reissua. katselin askeja läpi ja näytti kyllä siltä että päivitystä kaipaisivat kaikilta osin.

Pakkopullaa tulvassa

Niih nytkin kuten jo useina aiempinakin keväinä on kova kiire kalaan, niin kiire ettei muista millaista on kalastus tulvivalla joella vaikka melkolailla samat kuviot toistuvat vuodesta toiseen. No arvoin siinä sitten että menisinkö järvelle vippailemaan perhoa siikojen toivossa.

Tuuli ja kolea keli ei oikein houkuttanut joten aamusta suunnitelmien pikainen muutos, joelle. Minne? No Muuramenjoelle vaikka ja kun luvat järjestyivät niin puolenpäivän maissa sinne sitten. Sain kalastaa yksin. Vesi oli korkealla mutta kohtuullisen selkeää. Ilma oli kylmä ja tuulla hujutti. Kalaisaa alaosan suvantoa en olisi oikein tahtonut onkia koska se ei paljon järvikalastuksesta poikkea ja sitä olin tullut pakoon. Vesi oli niin korkealla ettei rannasta paljoa ulos päässyt ja syytelin vain lyhyen hetken boobyjä synkillä naruilla. Pian tympiydyin kun takaheittotilaa oli niin nuukasti ja palasin ylemmäs saunanpohjalle. Siitä tuli valkoiseen boobyyn hyvä veto ja näin kirkaan kyljenkin välähtävän. Pari potkua ehdin tuntea ja se meni menojaan. No lirkin antaumuksella mutta muita tapahtumia ei kuulunut.

Nousin siitä paloaseman suvantoon josta olikohan toinen heitto niin pinkkiä boobya vietiin ja jo sivuttaisliikkeessä näin ne pitemmät vaaleat leukaperät ja maastopuvun...onneksi irtosi omia aikojaan. N.40-45 senttinen hauentuppi..mokoma ruoja puri perholta silmän melkein riekaleiksi. No tästä voimaantuneena larvalitka tulille ja puusillan yläpuolista monttua kaivamaan. No ei siinä ollut korkean veden vuoksi oikein mahdollisuuksia onkia koska veteen ei saanut mennä ja jyrkkä rantapenkka puiden alla oli hankala paikka viuhtoa. Toiselle puolelle en edes yrittänyt koska sieltä ei yllä kalastaa päävirran yli laiskemman virran laitaa ja peiliä. Nyt oli vitsit jo vähissä ja ruokakalakin yhä joessa.

No sillasta yli ja alemmas takaisin paloaseman suvantoon. Jossa ensin kampailin boobyillä ja aloin sitten kammata larvalitkalla johon pistin yläperhoksi pienen tummanviininpunaisen liitsin. En ehtinyt kuin vartin verran lirkkiä kun kirre tömäytti litkan yläperhoon, uittelin livakasti havakseen ja otin nirrin pois. Pari heittoa ja taas heläytti vaan ei pysyny. Yritin siinä vielä viritella vaihtorulettiakin ja kokeilla kaikenmoisia mutta ei tälliäkään. Alkoi tuntua että kylmässä vedessä seisominen alkaa riittää ja sormetkin olivat kohtuullisen kohmeessa. Ensin aattelin että killestä pakollinen blogikuva mutta sitten että olkoon. Perkasin kirren ja heitin perkeet ympärillä rääkyvälle lokkiparvelle.Ja en ehtinyt vehkeitäni läjätä kun olivat jo perkeet paremmissa suissa.

Mietin siinä että tämän reissun piti olla vähän semmonen ennakkopaineiden purkukeikka ja että jaksaa oottaa sen toukokuun víimeisen viikon reissun joka sekin luultavasti menee tulvaisella Kituskoskella. Kalastus tuntui kivalta mutta samalla jotenkin väkinäiseltä tuon tulvan takia. Kyllä sita oottaa aikaa kun pääsee suht normivedellä onkimaan. Seuraavalla reissulla pitää ottaa kuvia sitten vaikka makkaranpaistosta jos ei tule kaloja.