No ei jumangekka. Siis Virroilla ns.Kotalan koskiin kuuluvalla Kituskoskella tänään kaverin ja 8 muun kiintiökalastajan kanssa 12 tunnin pvälupa. Hohhoijaa keli ja odotukset olivat liian hyvät.Yhden alamittaisen lisäksi rasvaevällisiä ei juuri näkyny paitti muuan laiha ja isopäinen n45 senttinen istari jonka yksi heppu sai. Säynettä olis ollu tarjolla kohtuu hyvinkin sitä haluaville. Omituista , vesi oli yhä hieman koholla mikä vähän hankaloitti ekakertalaisen koskenlukua. No lopulta selvisi ettei siellä mitään erityistä ole, helvetin epätasaista kivipeltoa koko uoma. Syvempää väylää ei juuri ole joten veden laskiessa se on vähissä kauttaaltaan ja varmaan lämpiää melko lailla rivakasti. Joki on pieni joskin vesi oli vielä hieman koholla mutta paikan voi normaalivedellä kalstaa tarkasti yhdeltä rannalta kahlaamatta. Veden väri oli semmosta nuukan kahvia ja näyvyys siksi kehno. Parkkialue kotineen olivat oikein hyvät, lisäksi paikallinen nuoriso tarjosi ilmaista autourheiluviihdettä takalasittomalla Sierrallaan. Paikka muuten aika kiva, pientä kalaa ei juuri näkynyt eikä isommistakaan ollut havaintoja. Ja se että niitä ei ollut minulla ei kerro paljoakaan mutta ei niitä ollu oikein kellään ja osa poistui kesken lupa-ajan. Ja tulipa vaan jostain mieleen että mitähän ovat ne kalat joiden siimojen katkomisista yms. kalajutut siellä syntyy. Semmoista tolkumpaa säynettä näytti olevan ihan kovassa koskessakin.
Laskin niskalta alas asti ensin kärkiuppoavan ja streemereiden kanssa. Tarjolla oli monenlaista sutia. Ei edes isomman kalan ohilyöntiä tai kyljen välähdystä. Kivien takuset olivat puuronaan salakkaa. Alhaalla on pienempi kosken tapainen olikohan mustakoski vai mikä..kahlata roiskautin(paino sanalla roiskautin) yli ja kalastin tarkasti sitä molemmilta rannoilta..paikka oli etten sanoisi haastava(kännykkä yhä kuivumassa)korkean veden ja majavankaatojen takia joita oli myös pohjassa aika rutosti, osa irti kokonaan osa osittain.Rannoilla on pystyssä useita tukkipuun kokoluokkaa olevia puoliksi poikkisyötyjä runkoja odottamassa seuraavia kovia tuulia.
No solakoita salakoita tarttui streemerinkin koukkuihin välillä kyljistä. No sitten pikkuperhoilla ronkin ja larvastelin ja oli välillä pinturitkin tulilla..alhaalta ylös...mutta mitä sitä. Oli toki tiedossa että istari paikka mutta jotenkin tuntui että toukokuun kuorma oli ongittu ja jäljellä olevat olivat jossain suvannolla helleaaltoa paossa tai jotain. No heitto ja uitto varmasti taas kehittyi ja kelihän helli ulkoilijaa ja seurakin oli hyvää. Makkaroita en uhkailuista huolimatta paistanut enkä siten kuvaillutkaan. Tympeää tämmönen että reissut ovat hiukan kortilla ja sitten nekin vähäiset menee heittoharjoitteluksi. Josko sitä nyt vaikka seuraavaksi joku seisovan veden reissu vaikkapa siian perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti