Niih nytkin kuten jo useina aiempinakin keväinä on kova kiire kalaan, niin kiire ettei muista millaista on kalastus tulvivalla joella vaikka melkolailla samat kuviot toistuvat vuodesta toiseen. No arvoin siinä sitten että menisinkö järvelle vippailemaan perhoa siikojen toivossa.
Tuuli ja kolea keli ei oikein houkuttanut joten aamusta suunnitelmien pikainen muutos, joelle. Minne? No Muuramenjoelle vaikka ja kun luvat järjestyivät niin puolenpäivän maissa sinne sitten. Sain kalastaa yksin. Vesi oli korkealla mutta kohtuullisen selkeää. Ilma oli kylmä ja tuulla hujutti. Kalaisaa alaosan suvantoa en olisi oikein tahtonut onkia koska se ei paljon järvikalastuksesta poikkea ja sitä olin tullut pakoon. Vesi oli niin korkealla ettei rannasta paljoa ulos päässyt ja syytelin vain lyhyen hetken boobyjä synkillä naruilla. Pian tympiydyin kun takaheittotilaa oli niin nuukasti ja palasin ylemmäs saunanpohjalle. Siitä tuli valkoiseen boobyyn hyvä veto ja näin kirkaan kyljenkin välähtävän. Pari potkua ehdin tuntea ja se meni menojaan. No lirkin antaumuksella mutta muita tapahtumia ei kuulunut.
Nousin siitä paloaseman suvantoon josta olikohan toinen heitto niin pinkkiä boobya vietiin ja jo sivuttaisliikkeessä näin ne pitemmät vaaleat leukaperät ja maastopuvun...onneksi irtosi omia aikojaan. N.40-45 senttinen hauentuppi..mokoma ruoja puri perholta silmän melkein riekaleiksi. No tästä voimaantuneena larvalitka tulille ja puusillan yläpuolista monttua kaivamaan. No ei siinä ollut korkean veden vuoksi oikein mahdollisuuksia onkia koska veteen ei saanut mennä ja jyrkkä rantapenkka puiden alla oli hankala paikka viuhtoa. Toiselle puolelle en edes yrittänyt koska sieltä ei yllä kalastaa päävirran yli laiskemman virran laitaa ja peiliä. Nyt oli vitsit jo vähissä ja ruokakalakin yhä joessa.
No sillasta yli ja alemmas takaisin paloaseman suvantoon. Jossa ensin kampailin boobyillä ja aloin sitten kammata larvalitkalla johon pistin yläperhoksi pienen tummanviininpunaisen liitsin. En ehtinyt kuin vartin verran lirkkiä kun kirre tömäytti litkan yläperhoon, uittelin livakasti havakseen ja otin nirrin pois. Pari heittoa ja taas heläytti vaan ei pysyny. Yritin siinä vielä viritella vaihtorulettiakin ja kokeilla kaikenmoisia mutta ei tälliäkään. Alkoi tuntua että kylmässä vedessä seisominen alkaa riittää ja sormetkin olivat kohtuullisen kohmeessa. Ensin aattelin että killestä pakollinen blogikuva mutta sitten että olkoon. Perkasin kirren ja heitin perkeet ympärillä rääkyvälle lokkiparvelle.Ja en ehtinyt vehkeitäni läjätä kun olivat jo perkeet paremmissa suissa.
Mietin siinä että tämän reissun piti olla vähän semmonen ennakkopaineiden purkukeikka ja että jaksaa oottaa sen toukokuun víimeisen viikon reissun joka sekin luultavasti menee tulvaisella Kituskoskella. Kalastus tuntui kivalta mutta samalla jotenkin väkinäiseltä tuon tulvan takia. Kyllä sita oottaa aikaa kun pääsee suht normivedellä onkimaan. Seuraavalla reissulla pitää ottaa kuvia sitten vaikka makkaranpaistosta jos ei tule kaloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti