Helteinen Puruves

No niin, jo viime vuonna kalastaessani Puruveden sm-karsinnassa ihastuin paikkaan ja itse kilpailuunkin. Nyt jo aika aikaisin keväällä selvisi että tänä kesänä ei kilpailla. Ja jos, niin vain Puruvedellä ja jos muut kuviot sen sallivat ja saan peruutuspaikan tai muuten vain jälki junassa mahdollisuuden päästä mukaan kyseiseen kilpailuun.

Jossain vaiheessa alkoi näyttää että em.ehdot toteutuvat ja tein muutamia pikkuvalmisteluita ja pieniä ennakko suunnitelmia.Tavoitteeksi asetin selkeän, mitalikolmikkoon. Suunnitelmat ja niiden teko ovat melkein mukavampia kuin itse kalastuskilpailut. Kyseisessä kisassa kilpaillaan siis rajatulla vesialueella siten että kukin kalastaja kalastaa kolme kahden tunnin mittaista jaksoa arvonnan ja osin omien toiveidensa mukaan valitsemistaan saarista/luodoilta rannalta. Kalastetaan harjusta, siikaa ja taimenta. Vesi puruvedessä on kirkasta. Skauttailin kartalta saaria ja katselin ilmakuviakin ja kun selvisi että pääsen mukaan tulostelin itselle karttaluntit joihin piirustelin vähän ottipaikkoja. Seurasin säätietoja ja sidoin hieman perhojakin "sillä silmällä". Osin edellisen vuoden kokemuksiin pohjautuen. Mielessä juuri harjus ja siika.   

Suursurviaisia apinoivia pintaperhoja ja jokusia nymhejä variaatioineen..

Tiedossa oli että nyt kalastettava kilpailu alue poikkeaisi edellisestä vuodesta ja siten saaret olivat outoja. Kelitietojen valossa ajattelin että kalastan tiukasti suunnitelmani mukaisesti pienistä saarista tai luodoilta koska oli luvattu hellettä ja heikkoa tuulta. Toki oli jo ennakkoon melko varmaa että illaksi tyyntyy ja se voi lisätä vaikeuksia kirkkaassa vedessä, puhumattakaan jos se tapahtuu jo päivällä.

Matkustin Kerimäelle jo kisaa edeltävänä iltana tai oikeastaan alkuyöstä. Aamusella herättyäni avasin piirongista pimennysverhoa ja kas aurinkoinen Puruves läikehti lempeänä ikkunan takana. Tunnelma oli hyvä. Aamukahvit ja hieman palasta ja vehkeiden virittelyä. Pian paikalle alkoi valua kilpakumppaneita ja leppeissä tunnelmissä  siinä turistiin ja vedeltiin kahluuhousua jalkaan.

Sitten venekuljetuksella kisakeskuksena toimivaan saareen jossa alkulöpinät ja kilpailu saarten valintajärjestyksen arvonta. Se sujui rutiinilla ja kitkatta ensimmäinen jakso alkoi klo 12 ja sain itselleni kokonaisen pikkusaaren omaan käyttöön. Saari oli Pikku-Pekka ja aika kuolleen näköinen. Puihin oli ilmeisesti iskenyt jokin tauti kun olivat melkein kaikki pystyyn kuolleet.

No muuten ranta oli sopivan monimuotoista ja vastasi hyvin ennakko suunnitelmiani enkä siis ollut niistä vielä joutunut tinkimään.

Kilpailun alkuun kuuluu tietty jännitys ja turhan säätäminen. Jakson alussa pitäydyin suunnitelmassa ja nympheillä ja pintureilla siis aloitin ja vaihtelin niitä tilanteen mukaan. Joitakin pintakäyntejä näkyi ja jakso alkoi komealla hauella joka aluksi tietysti säikäytti. Sitten joku ahven ja alamittainen harjus. Oli jo karata säätämiseksi ja hakemiseksi. Lopulta viimeisellä neljänneksellä kalat löytyivät ja sain yhden 38 senttisen harjuksen pinturilla maille ja karkaamassa ollut luotto omaan tekemiseen palasi sijoilleen. Jaksolta se jäi ainoaksi kelpaavaksi kalakseni. Olin kalalla jakson kolmas. Ja siis hyvin pelissä mukana. Kalan tulo oli ollut arvatun laista eli nihkeää.Puruveden kilpailussa alamitan täyttämät kalat saamamies lopettaa ja tuo mukanaan mittaukseen toisin kuin kilpakalastuksessa yleensä on tapana. Yleensä kalat vapautetaan nopeasti mittauksen jälkeen.

Tauko. Kahvia, muikkukukkoa ja helvetisti spekulointia ja naurun remakkaa ja kalajuttuja. Salamyhkäisiä harhaanjohtamispyrkimyksiä ja toki myös kelpo neuvoja. Uusi jakso, uudet kujeet. Kalkkuna saaret ja pinnetilanne. Pari muutakin jantteria samaan saareen jotka heti paikallisina kehäkettuina pelipaikoille. Liian ahdasta ja suunnitelma b. Munaravia toiseen päähän parisataametriä pitkää saarta ja jatkoa kässärin varassa. Todella vaikeaa kalastusta ja tuuli alkoi temppuilla loppuen lopulta kokonaan. Kikkailun myötä pintaperhoilla kuitenkin kaksi pientä siikaa ennen kuin jakso päättyi klo 18.30

Lyhyt tauko ja tilanne katsaus. Jakso sijoitus jälleen kolmas. Oma kalastus oli sujunut nuottien mukaan kutakuinkin ja oli kirivaihteen aika. Kahteen vapaan pintsukat ja yhdessä nymphi setit. Rohkeahko peliliike koska oudoilla vesillä ja hankalassa kelissä ei harjuksen perään kannata lähteä joka on selkeästi reviiri-kala ja jos ei niitä ole tiedossa , menee vaikeaksi. Joten Siikakuviot. Saareksi Petrin "kärki" semmoinen isomman saaren kärjessä oleva erillinen pienempi, pitkä kapea särkkämäinen saareke. Vastasi vaatimuksia ja vaikutti kuuleman perusteella hyvältä varasuunnitelma c:ksi.

No sinne sitten ja tarkkaa kalastusta kovalla tsempillä. Helvetisti alamittaista harjusta jotka vain limoittivat cdc-pintsukoiden siipiä ja häiritsivät harvojen alueella pyörivien siikojen kalastusta. Lopulta jakson päättyessä klo 22 oli pussin pohjalla kaksi pientä siikaa. Ongelmana oli etteivät siiat olleet isoissa parvissa ja rasvatyyni ja kirkas keli piti ne varovaisina. No hiljaisena venekyydillä kisakeskukseen jossa mittaus ja tulosten kuuleminen. Lopputuloksissa olin kolmas ja asetetut tavoitteet täyttyivät. Mikäli oikein ymmärsin niin mitalikolmikon lisäksi vain pari heppua sai kaloja kaikilta jaksoilta. Kisa oli mennyt osaltani todella hyvin ja olin sijoitukseen tyytyväinen, taktiikka ja tekniikka puoleen löytyi aika paljonkin hiomista. Opin paljon ja olen seuraavalla kerralla taas vaarallisempi vastus. Oli toisaalta ihan kivaa nähdä joitakin nimiä jotka ovat yleensä löytyneet tuloslistalla minua ylempää nyt minua taaempana. Tämä tietysti osaltaan tuo uskoa siihen että jotain on oppinut ja antaa samalla intoa opetella lisää. Saa nähdä mikä on tilanne kesän loppujen kisojen osalta, sopisiko tuo kaikesta huolimatta vielä Utajärvi kalenteriin. Ja mikähän lie siellä paikkatilanne, eihän sitä nyt finaali paikkaa kun siellä pitäs voittaa mutta kun siellä on niitä isoja siikojakin...

Ei ollut hyvä uutinen että ilmeisesti Puruveden kisa jää pois toistaiseksi. Palaako se kisakalenteriin, toivottavasti. Paikkana hieno ja kisanakin erilainen, nyt oli kelitkin jo vähän liiankin hyvät.  Kiitos järjestävälle seuralle hienoista kisoista ja hyvästä kalakukosta. Ja kiitos kanssakilpailijoille hyvästä seurasta ja vastuksesta.

Pönkityskeikka

No niih, eilen illalla töiden jälkeen oli kauhea kyty onkimaan ja kalastus-itsetunto oli alamaissa. Jostain olisi taas kaivettava se, osaan auttavasti onkia, tunne esiin. No olin hankkinut osakkuuden seuran lammelle jonne nyt sitten työillan päälle pönkitystä hakemaan. Katselin työvuorotilannetta joka näytti siltä että taitaa se seuraava onkikeikka tulla vasta heinäkuussa joten nyt oli vaihtoehdot vähissä. Sateli vettä, keli oli kyllä muuten lämmin. Alkuyö ei yleensä ole istukaskirjon ongintaan ihan parasta aikaa mutta nyt tarvittiin se tuntuman palautus. Ja eikun kohti Kuusikkolampea. Perillä vitosen keppiin kärkiuppo, perukkeeseen pikku booby ja pastilli suuhun.

Hartsan jäljillä

No niin , paljon odotettu reissu Kainuuseen oli ja meni. Tarkoituksena oli alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kalastaa neljää erillistä pientä jokea jotka eivät paljoa luokkaa "puro" isompia ole.Reissuun lähdettiin yhdessä erään ystäväni kanssa. Olen kaikista kyseisistä joista onnistunut joskus aiemmin laillisen alamitan täyttämiä harjuksia saamaan ja osasta jopa yli 45 senttiinkin venyneitä yksilöitä. Kun 11.6-13.6 viikonvaihteen sää ennusteet tulivat julki, iski jo huoli siitä kuinkahan reissulla mahtaa kalojen suhteen käydä.

Siirryttiin pelialueelle ja aloitus joelle jo perjantaita vasten yöllä, tällöin sään kylmyys sekä alhainen vesitilanne näyttäytyi karussa todellisuudessa.Vedet olivat alhaalla ja laskusuunnassa. Yöllä lämmintä oli 3 astetta, vesi tuntui kätöseen lämpöiseltä, en mittaillut mutta 10 asteen paremmalla puolella hyvän matkaa, veikkailin. Sateita "odoteltiin" saapuvan lauantaiksi. Ensimmäinen joki ja yö antoi muutamia pienia harreja välille n.20cm-33cm kaikkien ottaessa joen vaimakasvirtaisimmista osista, lisäksi koukuista irroteltiin muutamia pieniä taimenen poikasia jotka vaikuttivat virkeiltä ja hyvävoimaisilta kuten harjuksetkin. Perhoina toimivat pienet vihreät ja mustat kuulapäät. Narahtipa joku aamun lämmetessä pinturiinkin. Paikan piti olla sellainen aloitusjoki jonne ei oltu juuri tavoitteita asetettu ja saaliskalat vastasivatkin aika paljolti ennakko odotuksia. Aamupäivällä hyvät unet ja seuraavaan kohteeseen jossa sama karu tilanne, vähän vettä ja kalat pieniä.

Pari reilua haukeakin oli pakkautunut pelipaikoille virran vähennyttyä vedenlaskun myötä. No Seuraavalle joelle. Siellä tilanne oli kaikkein hankalin, alkujaankin pieni joki oli kuihtunut niin vähiin että otettiin käyttöön huono vara joki. Tämä oli kyllä muita hieman vauraamman kokoinen mutta sama alamittaisten tarjonta jatkui ja lajikirjokin pysyi samana. Siihen pian väsyttiin kun ei isompienkaan kalojen paikoilta tavoitettu kuin pikkulirkkejä. Taas paljon puhetta ja unten maille. Ja sitten ...Kaatosateessa sinne viimeiselle joenlirulle.

Ensin kalasteltiin pitkin kaunista pikkujokea kunnes näpit olivat aivan kohmeessa. Harrin koko vaihteli illalla 6-7 cm:stä aina tuonne 25-27 cm:n. No kaunis joki ja monenkokoiset pikkuharrit olivat piristävä kokemus koska kaikenkokoista luonnonpoikaa oli liikkeellä joka söi pinnastakin vaikka keli oli kylmä ja sateinen, tuulikin kova kuin venäläisissä elokuvissa. No sitten oli jo vitsitkin vähän tiukassa eikä sateen pehmittämillä ja kolean ilman kohmettamilla sormilla saanut oikein solmujakaan tehtyä. Ja eikun autolle ja vähän kotimaista vihannesta, ruotsalaisia uusia pottuja ja kahvia koneeseen.

Ja eikun yön selkään. Sama karu meininki jatkui, nyt vaan kalantulo hiipui entisestään. No mitä jäi käteen? Todella hienoja pikkujokia jotka eivät nyt päässeet oikein parastaan esittämään, mukavaa kalastusta keveillä välineillä, välillä pienillä lasikuituisillakin. Kuvauksellisia paikat eivät olleet koska keli ei antanut oikein oikeutta paikkojen hienoudelle, välillä usvaa oli jokien yllä haitaksi hasti tai muuten vaan maisema sateesta harmaana. Ilahduttavaa oli huomata että joissa oli kuitenkin hyvin monen kokoista harjuksen ja taimenenkin luonnonpoikaa ja kalat olivat virkeitä ja hyväkuntoisia ja poikasistukkaitaltakin vaikuttaneita joitakin saatiin. Lisäksi syntyi helvetillinen määrä erinäisä isomman harjuksen vesialueella sijoittumiseen ja muuhun käyttäytymiseen liittyviä spekulaatioita. Tällä reissulla makkaroita kyllä paistoin , tosin paistinpannulla ja kuvaamatta jäivät. No ehkä seuraavalla reissulla.

Tätä on nyt pakko hieman koeponnistaa...

Niih siis haluan kokeilla asettaa kuvia tekstiin siten että ne eivät ole laidassa vaan tekstin sisällä, lomassa ja välissä. Itselleni ei tämäkään ole helppoa ja ongelmatonta. Nyt kuitenkin olisi korkea aika saada homma haltuun sillä on vaarana että seuraavalta reissulta tullee ehkä otettua jo joitakin kuviakin joita sitten sais nätimmin näytille jos ois homma hanskassa. Tämä on siis puhdasta "koe-ajoa".

Noniih nythän toi onnistui ja idea alkaa olla kutakuinkin hallussa...jatkoa silmällä pitäen. Tuossa kuvassa joku vähän outo setä kattoo karttalehdykkää yrittäen antaa sivullisille vaikutelman että siitä jotain ymmärtäisi. Kuva on yhden toisen setän ottama joka onkin aika taitava ottamaan noita kuvia. Kuva on otettu männä kesänä Puruvedellä jossain saaressa jonka nimeä en nyt muista.

Nyt täytyis vaan ehtiä hieman sitomaan vielä ennen tulevia reissuja että ois oikeanlaisia suteja jotta sais niitä hienoja kalakuvia mitä tänne liitellä. Peurankarvaa pitäs huomenna postitse tulla niin pääsee muutaman pikku-mutikan sitasemaan varalle ja jokunen pieni pintsukkakin varmaan täytyy vääntää. Seuraava maininnan arvoinen reissu on ensiviikon lopulla tuonne Kainuuseen jossa on tarkoitus muutamilla pienillä joilla lirkkiä etupäässä harjuksen perässä. Silloin pääpaino on nauttimisessa hienosta kalastuksesta pienvesillä ja tietysti jo jänskättää että meneekö 45 senttiä puhki ja montako kertaa. Aijai että se harjuksen kalastus on mukavaa hommaa.

Tätä kannatti odottaa

No ei jumangekka. Siis Virroilla ns.Kotalan koskiin kuuluvalla Kituskoskella tänään kaverin ja 8 muun kiintiökalastajan kanssa 12 tunnin pvälupa. Hohhoijaa keli ja odotukset olivat liian hyvät.Yhden alamittaisen lisäksi rasvaevällisiä ei juuri näkyny paitti muuan laiha ja isopäinen n45 senttinen istari jonka yksi heppu sai. Säynettä olis ollu tarjolla kohtuu hyvinkin sitä haluaville. Omituista , vesi oli yhä hieman koholla mikä vähän hankaloitti ekakertalaisen koskenlukua. No lopulta selvisi ettei siellä mitään erityistä ole, helvetin epätasaista kivipeltoa koko uoma. Syvempää väylää ei juuri ole joten veden laskiessa se on vähissä kauttaaltaan ja varmaan lämpiää melko lailla rivakasti. Joki on pieni joskin vesi oli vielä hieman koholla mutta paikan voi normaalivedellä kalstaa tarkasti yhdeltä rannalta kahlaamatta. Veden väri oli semmosta nuukan kahvia ja näyvyys siksi kehno. Parkkialue kotineen olivat oikein hyvät, lisäksi paikallinen nuoriso tarjosi ilmaista autourheiluviihdettä takalasittomalla Sierrallaan. Paikka muuten aika kiva, pientä kalaa ei juuri näkynyt eikä isommistakaan ollut havaintoja. Ja se että niitä ei ollut minulla ei kerro paljoakaan mutta ei niitä ollu oikein kellään ja osa poistui kesken lupa-ajan. Ja tulipa vaan jostain mieleen että mitähän ovat ne kalat joiden siimojen katkomisista yms. kalajutut siellä syntyy. Semmoista tolkumpaa säynettä näytti olevan ihan kovassa koskessakin.

Laskin niskalta alas asti ensin kärkiuppoavan ja streemereiden kanssa. Tarjolla oli monenlaista sutia. Ei edes isomman kalan ohilyöntiä tai kyljen välähdystä. Kivien takuset olivat puuronaan salakkaa. Alhaalla on pienempi kosken tapainen olikohan mustakoski vai mikä..kahlata roiskautin(paino sanalla roiskautin) yli ja kalastin tarkasti sitä molemmilta rannoilta..paikka oli etten sanoisi haastava(kännykkä yhä kuivumassa)korkean veden ja majavankaatojen takia joita oli myös pohjassa aika rutosti, osa irti kokonaan osa osittain.Rannoilla on pystyssä useita tukkipuun kokoluokkaa olevia puoliksi poikkisyötyjä runkoja odottamassa seuraavia kovia tuulia.

No solakoita salakoita tarttui streemerinkin koukkuihin välillä kyljistä. No sitten pikkuperhoilla ronkin ja larvastelin ja oli välillä pinturitkin tulilla..alhaalta ylös...mutta mitä sitä. Oli toki tiedossa että istari paikka mutta jotenkin tuntui että toukokuun kuorma oli ongittu ja jäljellä olevat olivat jossain suvannolla helleaaltoa paossa tai jotain. No heitto ja uitto varmasti taas kehittyi ja kelihän helli ulkoilijaa ja seurakin oli hyvää. Makkaroita en uhkailuista huolimatta paistanut enkä siten kuvaillutkaan. Tympeää tämmönen että reissut ovat hiukan kortilla ja sitten nekin vähäiset menee heittoharjoitteluksi. Josko sitä nyt vaikka seuraavaksi joku seisovan veden reissu vaikkapa siian perässä.

Jaa jaa ja olishan tässä pitänyt ehtiä..

Niin. Kalastamaan ei nyt ole sitten ehtinyt. On kyllä ollut vähän väliä mielessä mutta kaikenlaista estettä on ilmaantunut. Kaiholla olen seuraillut kilpailutouhujen pyrähtämistä täyteen vauhtiin ja haaveillut onkireissuista. Kituskoskilla olisi viikon päästä tarkoitus pyörähtää. En ole aiemmin siellä onkinutkaan. Istaripaikkahan se, kuten tällä suunnalla tahtooo paikat olla. Kuvien ja huhujen mukaan hieno paikka eikä pitäisi olla enää tulvassakaan. Tärkeintä on tietysti päästä hyvässä seurassa hieman onkimaan ja vielä jos sattuisi hyvät kelit ja niin aina vaan paranee. Tahtoo vain näille alkukauden harvoille reissuille kertyä semmosta turhaa kiirettä ja huiskamista puol'väkisellä eikä siitä varsinaisesta onkimisesta tahdo oikein tulla mitään eikä oikein kalojakaan. Makkaranpaistoksi menee ja heittoharjoitteluksi.

Seuran talkootkin jäi taas ikävästi välistä, vaikka niihin olin tänä vuonna suunnitellut osallistuvani. Noo täytyy käydä jossain välissä kokeilemassa miten virkeitä kaloja ovat lampeemme kantaneet. Muutenkin täytyisi ehtiä seisoville vesille joku ilta hieman lirkkimään. Kyllä on reissut olleet nyt vähissä, kovin on mennyt kotihommilla koko kevät. Sitomaankaan ei muka ole oikein ehtinyt, kiireellä nyt muutamia kötöstyksiä ennen ensi viikonlopun reissua. katselin askeja läpi ja näytti kyllä siltä että päivitystä kaipaisivat kaikilta osin.

Pakkopullaa tulvassa

Niih nytkin kuten jo useina aiempinakin keväinä on kova kiire kalaan, niin kiire ettei muista millaista on kalastus tulvivalla joella vaikka melkolailla samat kuviot toistuvat vuodesta toiseen. No arvoin siinä sitten että menisinkö järvelle vippailemaan perhoa siikojen toivossa.

Tuuli ja kolea keli ei oikein houkuttanut joten aamusta suunnitelmien pikainen muutos, joelle. Minne? No Muuramenjoelle vaikka ja kun luvat järjestyivät niin puolenpäivän maissa sinne sitten. Sain kalastaa yksin. Vesi oli korkealla mutta kohtuullisen selkeää. Ilma oli kylmä ja tuulla hujutti. Kalaisaa alaosan suvantoa en olisi oikein tahtonut onkia koska se ei paljon järvikalastuksesta poikkea ja sitä olin tullut pakoon. Vesi oli niin korkealla ettei rannasta paljoa ulos päässyt ja syytelin vain lyhyen hetken boobyjä synkillä naruilla. Pian tympiydyin kun takaheittotilaa oli niin nuukasti ja palasin ylemmäs saunanpohjalle. Siitä tuli valkoiseen boobyyn hyvä veto ja näin kirkaan kyljenkin välähtävän. Pari potkua ehdin tuntea ja se meni menojaan. No lirkin antaumuksella mutta muita tapahtumia ei kuulunut.

Nousin siitä paloaseman suvantoon josta olikohan toinen heitto niin pinkkiä boobya vietiin ja jo sivuttaisliikkeessä näin ne pitemmät vaaleat leukaperät ja maastopuvun...onneksi irtosi omia aikojaan. N.40-45 senttinen hauentuppi..mokoma ruoja puri perholta silmän melkein riekaleiksi. No tästä voimaantuneena larvalitka tulille ja puusillan yläpuolista monttua kaivamaan. No ei siinä ollut korkean veden vuoksi oikein mahdollisuuksia onkia koska veteen ei saanut mennä ja jyrkkä rantapenkka puiden alla oli hankala paikka viuhtoa. Toiselle puolelle en edes yrittänyt koska sieltä ei yllä kalastaa päävirran yli laiskemman virran laitaa ja peiliä. Nyt oli vitsit jo vähissä ja ruokakalakin yhä joessa.

No sillasta yli ja alemmas takaisin paloaseman suvantoon. Jossa ensin kampailin boobyillä ja aloin sitten kammata larvalitkalla johon pistin yläperhoksi pienen tummanviininpunaisen liitsin. En ehtinyt kuin vartin verran lirkkiä kun kirre tömäytti litkan yläperhoon, uittelin livakasti havakseen ja otin nirrin pois. Pari heittoa ja taas heläytti vaan ei pysyny. Yritin siinä vielä viritella vaihtorulettiakin ja kokeilla kaikenmoisia mutta ei tälliäkään. Alkoi tuntua että kylmässä vedessä seisominen alkaa riittää ja sormetkin olivat kohtuullisen kohmeessa. Ensin aattelin että killestä pakollinen blogikuva mutta sitten että olkoon. Perkasin kirren ja heitin perkeet ympärillä rääkyvälle lokkiparvelle.Ja en ehtinyt vehkeitäni läjätä kun olivat jo perkeet paremmissa suissa.

Mietin siinä että tämän reissun piti olla vähän semmonen ennakkopaineiden purkukeikka ja että jaksaa oottaa sen toukokuun víimeisen viikon reissun joka sekin luultavasti menee tulvaisella Kituskoskella. Kalastus tuntui kivalta mutta samalla jotenkin väkinäiseltä tuon tulvan takia. Kyllä sita oottaa aikaa kun pääsee suht normivedellä onkimaan. Seuraavalla reissulla pitää ottaa kuvia sitten vaikka makkaranpaistosta jos ei tule kaloja.